Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan Suomen suuriruhtinaskuntana 1809. Saavuttamastaan suuriruhtinaskunnan asemasta johtuen Suomi sai autonomian maan sisäisissä asioissa ja keisarikunnan budjetista riippumattoman valtiontalouden. Vastuu Suomen sisäisistä asioista kuului suomalaisille virkamiehille, jotka toimivat keisarin Suomen sisäisten asioiden neuvonantajina. Tätä asiaa on tutkittu paljon. Sen sijaan kysymystä siitä, ketkä toimivat keisarin neuvonantajina, kun hän teki päätöksiä Suomen asemasta Venäjän keisarikunnassa ja laati keisarikunnan suurstrategiaa, ei ole käsitelty kattavasti. Keisarin oikea käsi avaa uudenlaisen näkökulman Suomen hallitsemiseen. Teos sijoittaa Suomen keisarikunnan yleisen valtiollisen johtamisen järjestelmään, jonka keskeisiä toimijoita olivat ulkoministerit, sotaministerit, kenraalit, erilaiset ruhtinaat ja keisariperheen verkostot ja oikeat kädet. Teos pureutuu keisarikunnan vallan ytimeen ja etsii vaikuttajia virallisesta päätöksentekojärjestelmästä ja sen ulkopuolelta. Kuinka Suomen tapaisen keisarikunnan reuna-alueen paikalliset intressit otettiin huomioon keisarikunnan suurstrategiaa laadittaessa? Teos on jatkoa kirjoittajan vuonna 2014 julkaisemalle teokselle Oikea käsi. Kirjan kirjoittaja, Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Seppo Tiihonen on kirjoittanut useita teoksia hallinnosta, vallasta ja historiasta. Tiihonen on tehnyt neljänkymmenen vuoden uran valtioneuvoston virkamiehenä.