Tavallinen elämä on täynnä havaintoharhoja inhimillisillä tekijöillä varustettuna. Täällä synnytään, kuollaan ja tehdään jotain siinä välillä. Selviytymisen mestarit eivät ole autiolla saarella kilpailevat seikkailijat, eivätkä matoja ahmivat ja painovoimaa uhmaavat ottelijat pelkokertoimissaan, vaan arkista elämäänsä elävät ihmiset, jotka aivan tavallisen perusongelman edessä pähkäilevät kaiken tarkoitusta. Ja tarvitseeko kaikella olla tarkoitus? Osa ihmisistä tarttuu kaikkiin mahdollisiin elämän tuomiin mahdollisuuksiin, mutta elämän voi elää myös sellaisena kuin se on. Aina on toivoa, ei pelkästään torstaisin. Ihmisyyden kunnoittaminen vaatii kaikkein eniten ihmiseltä itseltään. Inhimillisissä illuusioissa eo pyritä muutaamaan maailmaa, vaan näyttämään siitä pieniä välähdyksiä, joissa on todellisuusvaikutelmaa mukana. Kipukin voi joskus helliä ja huumori viiltää, vai ovatko ne havaintoharhoja. Tarinoiden sankarit ovat totta ja illuusioita sielä inhimillisemmästä päästä.