Ikkuna on arkipäiväisyydestään huolimatta yllättävän monimutkainen rakennusosa, jolla on pitkä ja kiinnostava historia. Ikkunoissa pätee sama sääntö kuin rakennuksissa yleensäkin: mitä vanhemmasta on kyse, sitä todennäköisemmin se on laatutyötä ja sitä suurempi rakennushistoriallinen arvo sillä on. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää, miten vanhan talon ikkunoita kohdellaan. Vanhat ikkunat ovat huonekaluihin verrattavia käsityötaidon näytteitä. Ne on tehty huolellisesti valikoidusta tiheä- ja suorasyisestä puutavarasta, jonka kestävyys on aivan toista luokkaa kuin nykyisin saatavilla olevan puutavaran. Pintakäsittelyt on tehty perinteisillä maaleilla tai lakoilla, jotka toimivat hyvin puumateriaalin kanssa. Hyvin hoidettuna ja huollettuna vanha puuikkuna on pitkäikäinen ja laiminlyötynäkin yleensä kunnostettavissa. Useimmiten kunnostus on uusimista parempi vaihtoehto: kunnostuksessa ikkunan rakennushistoriallinen arvo säilyy, ja samalla voidaan parantaa ikkunan toimivuutta sekä lämmön- ja ääneneristystä. Kirjan tarkoituksena on antaa tietoa vanhoista ikkunoista ja niiden kunnostamisesta ja sitä kautta tarjota vaihtoehto ikkunoiden tarpeettomalle uusimiselle. Kirja on tarkoitettu sekä harrastajille että ammattilaisille. Puuikkunan kehitys käydään läpi savutuvan aukkoikkunasta kaksinkertaiseksi lasi-ikkunaksi ja tyylihistoria keskiajalta viime vuosisadan puoliväliin saakka. Historiallisen taustan lisäksi esitellään seikkaperäisesti ikkunan toiminnalliset osat - karmi, puitteet, lasi ja helat - sekä niissä käytetyt materiaalit. Ikkunan kunnostamisesta ja huoltamisesta annetaan käytännönläheiset ohjeet. Tarkasteltavaksi on otettu myös restaurointifilosofia ja uusien energiatehokkuutta koskevien rakennusmääräysten suhde vanhojen rakennusten kunnostukseen. Puuikkunan kunnostukseen ryhtyvä löytää kirjasta tarvitsemansa tiedon, tekipä työn itse tai teetti sen jollakulla toisella.