IKKUNA-romaani on aikamatka, syvää luotaava katse kaukaisuuteen. Rinnakkaiset ajankuvat näyttävät elämän ilman suojanaamiota. Mutta matka on työläs. Ihminen ilman valepukua on vaikeasti tavoitettavissa. Sen saa huomata myös Kaappo Brännkär, näennäisen tyyni yksineläjä, huoneensa vanki, joka ilta illan perään tuijottaa ulos ja pohtii mihin ryhtyä, mistä aloittaa. Lamaantunut ilmapiiri lyö vasten kasvoja heti ulko-ovella. Kantapaikka kuppilassa suo hetken helpotuksen päivään, joka on elettäväksi annettu. Mutta tuokin tuokio uhkaa muuttua harhaksi, kun sattuma ryhtyy piirtelemään omia kuvioitaan. Suorakaiteen muotoinen ikkunamaisema alkaa taipua, kaareutua muuttaen maiseman unenomaiseksi. Näköpiiriin, ulottuville, ilmestyy ihmisiä menneisyydestä. IKKUNA, joka tähän asti on eristänyt maailmasta, houkuttelee lennähtämään ajan avaruuteen. Kaappoa vastassa on isoisä, Vasilivaari, joka haluaa kertoa tarinansa. Kivettynyt rakkaus herää eloon muuttuen silkinohueksi kosketukseksi, kuin perhosen hipaisuksi. Haavoitettu perhonen kämmenellä on sekä menneisyys että nykyisyys. Elämä välissä on vain hentoinen lento, välähdys auringonkilossa. Rakkauden lämmin värähtely tuntuu iholla vielä sadan vuoden päästä luoden uskoa tulevaan. IKKUNA on Aimo Veteläisen toinen romaani. Se on saanut kunniamaininnan Gummeruksen romaanikilpailussa. Veteläisen esikoisteos ”Vilvoittavien vetten tykö” ilmestyi 2007 (Rajalla-kustantamo). Kirjailija on varttunut maaseudulla pienessä kylässä pienviljelijäperheen vesana. Sieltä versonee hänen mielikuvituksensa, joka on mahdollistanut näkymän Ikkunasta menneisyyteen.