Iäkkään omat kokemukset päivittäisen suoriutumisen voimavarana. Iäkkäiden itsenäinen selviytyminen kotona on väestön ikääntymisen myötä keskeinen yhteiskunnallinen kysymys. Yhteiskunnan voimavarat ja tuki iäkkäille tulisi kohdentaa tarkoituksenmukaisesti siten, että kotona asuminen on mahdollista. Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää tekijöitä, jotka tukevat kotona suoriutumista, ja joiden avulla voidaan auttaa iäkästä selviytymään päivittäisestä elämisestään. Iäkkäiden päivittäiselle suoriutumiselle rakennettiin teoreettinen malli kahden aineiston avulla. Iäkkäiden suoriutumista kuvaava strukturoitu aineisto on analysoitu tilastollisesti, ja haastatteluaineisto analysoitiin sekä aineisto- että teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Näin saatiin tietoa sekä iäkkään omasta että hoidon asiantuntijan näkökulmasta. Tärkeimpiä selittäjiä hyvälle päivittäiselle suoriutumiselle hoidon antajien arvioimina olivat hyvät kognitiiviset toiminnot, sosiaalinen tuki ja erilaisten oireiden vähäisyys. Iäkkäiden omien kokemusten perusteella kotona suoriutumisessa keskeisiä tekijöitä olivat hyvän ympäristön luovat henkiset, sosiaaliset, symboliset ja fyysiset elementit, jotka muodostuivat läheisistä ihmissuhteista, kotiympäristöstä sekä henkisistä ja luovista voimavaroista. Iäkkäille oli tärkeää koti- ja lähiympäristö, jossa voi liikkua turvallisesti. Keskeisiä olivat myös hyvään oloon kuuluvat toiminnallisuus ja tekeminen, ilo ja hyvä mieli sekä itsestä huolehtiminen. Näiden avulla lievitetään pahaa oloa, pelkoa, huolta ja yksinäisyyttä. Avun ja tuen saanti lapsilta ja lähiomaisilta sekä palvelujärjestelmältä tukee suoriutumista. Kognitiiviset tekijät olivat tärkeitä erityisesti harrastusluontoisista toiminnoista, ja sosiaalinen tuki taloudenhoitoon ja ympäristön hallintaan liittyvistä toiminnoista suoriutumisessa. Analyysien tuloksena syntynyt uusi monimuotoisuuden hallinnan kokonaisuus ilmeni iäkkäiden elämässä tekijöinä, joiden avulla hahmotetaan paikkaa yhteiskunnassa, ympäristössä, elämänkulussa ja maailmassa. Muistot ovat tärkeä osa tätä jäsentämisprosessia. Tulosten perusteella todettiin, että teoreettisen mallin keskeiset tekijät, erityisesti monimuotoisuuden hallinta ja kognitiiviset tekijät, tulisi ottaa paremmin huomioon iäkkäiden kotihoidossa. Näihin tekijöihin tulisi myös panostaa jatkossa iäkkäiden kotona suoriutumista koskevassa tutkimuksessa. Malli tarjoaa kotihoidon tiimille, johon myös asiakas kuuluu, kokonaisvaltaisen ja yhteisen hoidon suunnittelun välineen sekä yhteisen kielen. Mallin avulla voidaan edistää hoitotiimin ja asiakkaan yhteisymmärrystä ja yhteistyötä. Hoidossa ja sen suunnittelussa tulisi entistä enemmän ottaa huomioon iäkäs ihminen itse oman hoitonsa asiantuntijana, ja hänen omat kokemuksensa voimavarana.