Trilogian päätösosa kertoo Outamaan sisarusten viimeiset vaiheet. ”Kaksi vanhaa sisarusta asui järvikannaksella. Emmanuel veti lonkkaa kotonaan. Hilppa kävi tiskaamassa ja papatti ja puputti sitä sun tätä veljelleen. Nainen ryyppäsi välillä tiskikupin pohjasta tiskivettä luullen mielessään sitä kahviksi. Sisätyöt Hilppa kuitenkin sai tehdyksi jotenkuten, ulkotyöt olivatkin sitten kokonaan toinen asia. Lumi ja pakkanen olivat vanhuksien suurimpia vihollisia, eivätkä ne pitempään halunneet ulkosalla olla, mitä Hilppa nyt pakostakin oli, se kun hiihtää köykkäsi ylisen Outajärven rantajään reunaa Emmanuelin pirtille hoitamaan avutonta veljeään. Vielä edellinen talvi oli mennyt kohtalaisen hyvin, mutta silloin olivat myös Siimon-Peeter ja Eelin asuneet lähettyvillä hirsiseinäisessä talossaan. Ja Karlokin oli ollut vielä kulkeva ihminen ja kävellä köppässyt talosta toiseen, eikä siinä vielä silloin ollut näkynyt kalvavan sairauden merkkejä. ” Aiemmin ilmestyneet osat: 1. Härkävankkurien kylä (Barents publishers 2011) 2. Vanhan myllysillan kertomaa (Nordbooks 2014)