Voiko huono-osainen kokea elämänsä mielekkääksi ja hyvinvointinsa hyväksi? Rapauttaako huono-osaisuus luottamusta muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan? Missä määrin hyvinvoinnin puutteiden eri osa-alueet kasautuvat samoille ihmisille? Millä tavoin poliittisessa päätöksenteossa tulisi ottaa huomioon kansalaisten kokemukset omasta hyvinvoinnistaan? Millä keinoin huono-osaisten hyvinvointia voidaan parantaa? Entä miten huono-osaisten luottamusta voidaan vahvistaa? Millainen rooli toimeentuloturvalla, sosiaali- ja terveydenhuollolla tai kansalaisjärjestöillä on hyvinvoinnin ja luottamuksen vahvistamisessa? Tämän teoksen keskiössä ovat joko julkisen tulonsiirto- tai palvelujärjestelmän näkökulmasta määritellyt huono-osaiset väestöryhmät, jotka usein jäävät vähälle huomiolle sosiaaliturvaa koskevissa tutkimuksissa. Teoksessa analysoidaan vankien, työmarkkinatuen saajien, asunnottomien, oikeuspsykiatrian potilaiden sekä päihdetyön ja ruokajonojen asiakkaiden hyvinvointia, terveyttä, luottamusta muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan, sosiaalisia taustoja sekä heille suunnattuja palveluja ja tulonsiirtoja. Lisäksi kirjassa eritellään tarkemmin matalan kynnyksen osallistumis- ja kohtaamispaikkoja sekä Euroopan unionin ruoka-avun vakiintumista Suomessa.