Lapsi ei halua eroon vanhemmistaan pitkiksi päiviksi isoihin ryhmiin, joissa hän joutuu kalastamaan huomiota vierailta tai vaihtuvilta aikuisilta. Tällaiset erot voivat vahingoittaa lasta tavalla, jolla on monenlaisia vaikutuksia pitkälle aikuiselämään. Kirjassa tarkastellaan hyvän hoivan laatuvaatimuksia lapsen näkökulmasta riippumatta siitä, hoidetaanko lasta kotona vai päivähoidossa. Etenkin kolmen ensimmäisen vuoden ajan lapsi tarvitsee syntymästä saakka häntä hoivannutta henkilöä. Myös tämän jälkeen kanssakäyminen emotionaalisesti merkityksellisten aikuisten kanssa vaikuttaa lapsen kiintymysmallin kehittymiseen. Se toimii ihmissuhteiden perustana ja vaikuttaa siksi elämänlaatuun myös aikuisena. Aggressiivisuuden, yksinäisyyden ja heikkojen sosiaalisten taitojen syinä ovat ainakin osittain riittämätön hoiva ja siitä seurannut emotionaalinen nälkä varhaisessa lapsuudessa. Minuuden syntyminen ja turvallisten kiintymysmallien kehittyminen ovat ne kaksi tärkeää kehityshaastetta, jotka ovat jääneet ottamatta huomioon nykyistä varhaiskasvatusjärjestelmää kehitettäessä. Kirjassa esitellään nämä kehityshaasteet seikkaperäisesti. Näiden kautta perustellaan myös, miten lasten hoivaa pitäisi kehittää sekä rakenteellisesti että pedagogisesti. Kriittisestä otteestaan huolimatta kirja ei ole päivähoitovastainen, vaan siinä pohditaan yhteiskunnan vastuuta järjestää lapsille näiden kehitystä vaativat olot - perheille mahdollisuuden hoitaa lapsiaan kolmevuotiaaksi ja päivähoidon henkilökunnalle sellaiset resurssit, että he voivat onnistua työssään siten, että lapsi kehittyy hyvin.