Miina on juuri lopettanut keväisen pätkätyöjaksonsa Pötsimäen puutarhalla ja tekee lähtöä polkupyörällä satojen kilometrien päähän mansikanpoimintaan. Ja mikäs on matkaan laittautuessa, kun alla on arvonnassa voitoksi osunut vaihdepyörä. Pyörä kuitenkin vaihtuu ensin perusmankeliin ja matkan varrella hevoseen, sillä Miina ei kestä katsoa eläimen huonoa kohtelua. Matkalla tulee tutuksi myös Miinalle aivan uusi miehenmalli Nuutti, joka osaa hoitaa eläimiä ja nikkaroida ja pitää huolta vanhasta äidistä. Nuutti ei kohota kättä lyödäkseen, vaan hoitaakseen Miinan kolhuja ja silittääkseen päätä. Nelikymppinen Miina on antikuluttaja ja luomua päästä varpaisiin. Suku muistaa muistuttaa, ettei Miinasta ole mihinkään ilman kauneusleikkausta ja kurinpalautusta. Vanhempien kovakouraiset opit tulevat vieläkin painajaisuniin eikä edes lottovoitto tuo rauhaa, mutta saa sentään itsevarmuuden idulle. Helena Lapinniemen romaani on kuvaus ihmisen pyristelystä luonnonmukaisen elämäntavan ja perustyön arvostuksen puolesta. Kirja on hulvattoman hauska mutta pohjavireeltään vakava kuvaus pätkätyöläisen arjesta, jossa viskataan silloin tällöin lottolappu rahaa onkimaan, mutta ollaan tyytyväisiä myös panttipullon löytymiseen.