Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin seurakuntien diakoniatyöntekijöiden toimialuetta kirkon päätöksentekojärjestelmän tasolla ammattien järjestelmän näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena olivat ammattikuntien väliset rajakamppailut ja -neuvottelut, joiden kautta seurakuntien diakoniatyöntekijöiden toimialuetta määritellään. Tutkimus osoitti sen, kuinka kirkko toimintaympäristönä on vaikuttanut seurakuntien diakoniatyöntekijöiden sosiaalisen ja kulttuurisen toimialueen määrittämiseen. Seurakuntadiakonian muotoutumiseen on vaikuttanut evankelisluterilaisen kirkon rooli hyvinvointipalveluiden tuottamisessa eri aikoina. Kirkko on mahdollistanut ammatillisen seurakuntadiakonian säilymisen erilaisissa murrosvaiheissa, vaikka diakoniatyöntekijät ovat menettäneet toimialueitaan kuntien laajentaessa toimialuettaan hyvinvointivaltion rakentamisen kautena. Kirkko instituutiona on myös rajannut seurakuntien diakoniayöntekijöiden toimintaa kirkossa rajoittamalla heidän päätöksenteko-oikeuksiaan. Alisteinen asema kytkeytyi paitsi osaksi kamppailua miesten ja naisten välisestä työnjaosta myös kulttuuriseen ymmärrykseen kirkollisten tehtävien luonteesta. Ammatillisen seurakuntadiakonian hengellisen luonteen vahvistamisella on pyritty parantamaan seurakuntien diakoniatyöntekijöiden asemaa kirkossa.