Viime vuonna tuli kuluneeksi 150 vuotta Yrjö Koskisen teoksen Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä ilmestymisestä. Entisen hämeenkyröläisen Pekka Lehtimäen koostama murrekirja voisi olla nimeltään vaikkapa kertomuksia Hämeenkyrön pitäjästä. Nimenä on kuitenkin Hämeenkyrön murrekirja varsinkin siksi, että se jatkaa Kotiseudun murrekirjojen sarjaa; sarjan pani alkuun 1973 akateemikko Pertti Virtaranta. Kirjan pohjana ovat Suomen kielen nauhoitearkiston nauhoitteet, tällä kertaa tavallista merkittävämmät, sillä Hämeenkyrön murre tuli nauhoitetuksi ensimmäisenä. Keruutyöstä huolehti 1959 akateemikko Pertti Virtaranta yhdessä arkiston assistentin Pekka Lehtimäen kanssa. Pekka Lehtimäki on selvittänyt kirjan ensi luvussa Hämeenkyrön murteen tallennusta, ensin maallikkovastaajan Martti Myllyharjun ja stipendiaattikerääjän Ilmari Kohtamäen sanastustyötä. Siinä on myös katsaus Suomen kielen nauhoitearkiston syntyvaiheisiin. Kirjan tekstit on poimittu 11 kertojan haastatteluista. Murrekatsauksessa on otettu huomioon kaikkien 23 haastatellun aineisto (n. 35 t) Kielenoppaat on valittu niin, että ison pitäjän eri osat ovat edustettuina. Puheenaiheet ovat moninaiset. Väliin tehdään luutia ja myydään niitä Tampereelle, poltetaan tervaa ja sahataan lankkuja ja viedään niitä Poriin. Siellä kauppiaat tarjoavat maalaisille "makiaisia" suun kostukkeeksi. Pertti Virtaranta ohjailee taitavasti haastattelujen kulkua ja saa kertojat puhumaan myös "ylönluonnollisista" asioista. Purimossa kiljui piru, ja se hallitsi aikansa myös Turvan paikan elämää. Hiilenväki taas kulki heluissaan, ja trullit olivat liikkeellä keritsimineen. Murrekirjan puolessasadassa kuvassa löytyy ennen julkaisematonta aineistoa ja ne myötäilevät hyvästi tapahtumien kulkua. Kuvia ovat ottaneet mm. I.K.Inha, Sakari Pälsi ja Helmi Virtaranta (syntyperäinen hämeenkyrölöinen).