Kirja tarkastelee vanhoillislestadiolaista herätysliikettä ja erityisesti ilmiötä nimeltä hoitokokoukset. Hoitokokoukset tarkoittavat julkista ja pakotettua sielunhoitoa. Niiden huippukausi oli 1970-luvun lopussa. Ne olivat hengellistä väkivaltaa, joka aiheutti vakavia seurauksia suurelle määrälle ihmisiä. Uskonnolliset liikkeet ovat merkittäviä yhteiskunnallisia toimijoita Suomessa ja niiden omissa yhteisöissään harjoittama valta ja väkivalta ovat jääneet yleensä tutkimuksen ulkopuolelle. Kirjassa tarkastellaan hoitokokousten kokonaisuutta: miksi ne syntyivät, mitä niissä tapahtui ja mitä niistä seurasi. Hoitokokoukset ovat aiheuttaneet yhteisössä kollektiivisen trauman, joka on alkanut purkautua vasta 2000-luvulla. Kirjassa tarkastellaan, miten tätä kollektiivista traumaa on pyritty purkamaan. Samalla pohditaan syyllisyyden ja vastuun tematiikkaa: miten erityisesti liikkeen johto on toiminut hoitokokousten suhteen. Kirja on ensimmäinen kokonaisvaltainen tutkimus hoitokokouksista. Se on suunnattu akateemisen yleisön lisäksi vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluville tai kuuluneille sekä uskonnollisista liikkeistä ja niiden vallankäytöstä kiinnostuneille.