Oikeuslingvistisessä tutkielmassa on selvitetty, kuinka paljon ja minkälaisia geneerisesti käytettyjä mies-loppuisia sanoja ajantasaiseen lainsäädäntöön sisältyy; ainoiston sanoista virkamies on selvästi taajin. Aineiston sanat ilmaisevat ammattia, virkaa, tehtävää tai toiminta-alaa, ja monet niistä ovat virallisia ammattinimikkeitä, osa erilaisia hallinnollisia termejä. Monien mies-loppuisten sanojen merkitys ei ole johdettavissa osiensa merkityksestä. Kollokaatiot eli myötäesiintymät ovat yleisiä. Mies-loppuinen sana saattaa saada määritteekseen toisen mies-loppuisen sanan. Tutkittuja sanoja esiintyy hyvin erilaisissa, eri-ikäisissä ja eriasteisissa säädöksissä. Työssä tuodaan esille lainvalmistelua koskevaa ohjeistusta ja säädöskieleen liittyviä esimerkkejä, joissa ohjeet ja käytäntö eivät kohtaa. Tutkielmassa on käsitelty myös kielen tasa-arvoistamista koskevaa suomen kielen lautakunnalle suunnattua aloitetta ja lautakunnan kannanottoa sekä niiden vastaanottoa mediassa. Selkoa tehdään myös pienimuotoisesta eri tehtävissä toimiville nais- ja miesjuristeille tehdystä oikeuskielestä koskevasta kyselystä. Tutkielman yhtenä tavoitteena on ollut saada juristikunnan huomio kiinnitetyksi siihen, että säädöskieltäkin voidaan ja pitää arvioida myös sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta.