Pörri-pässi oli ihan oikeasti olemassa. Eli onnellisen kesän, ja syksyllä muuttui hassuttelevaksi pikku Enkelipässiksi. Siellä se nyt pörräilee valkeine siipineen ja nauttii olostaan. Lapsuudessani eläinten syntymä ja kuolema olivat elämään kuuluvia, arkisia tosiasioita, joita ei kaunisteltu, mutta ei myöskään liioiteltu. Asiat tapahtuivat niin kuin luonnossa yleensäkin, kevään ja kesän jälkeen seurasi syksy. Tarinalla haluan kertoa nykyajan lapsille, ettei kuoleman välttämättä tarvitse olla synkkä ja surullinen asia... siinä vaan muututaan toiseen olomuotoon, muistoihin. Eivätkä muistot mihinkään katoa.