Teos on yhteenveto Bruno Latourin tieteentutkimusta ja -filosofiaa, antropologiaa ja sosiologiaa leikkaavasta ajattelusta. Latourin ajattelu välttää yleisesti hyväksyttyjä kahtiajakoja, joiden varaan länsimaisen ihmisen todellisuuskuva on rakennettu. Tällaisia rajanvetoja ovat esimerkiksi erottelut luonnon ja yhteiskunnan sekä lännen ja muiden välillä. Latourin todellisuus rakentuu selkeitä luokituksia pakenevista hybrideistä, jotka ovat modernin lähtökohtien vastaisia. Otsonikerroksen reiät ovat ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen tulosta, vaikka lopputulos onkin negatiivinen. Latour ei kuitenkaan ole pessimisti, vaan hän haluaa luopua keinotekoisina pitämistään määritelmistä. Hän luovii viime vuosikymmenten keskustelun sivuitse kyseenalaistamalla koko modernin perustan, jonka vuoksi käsillä oleva kirja on yleispätevyydessään sopiva jokaiselle tieteen kehityksestä kiinnostuneelle. Latourin kaltaiset luovat suunnankorjaajat ovat länsimaiselle ajattelulle korvaamattomia. Bruno Latour toimii politiikan tutkimuksen professorina Pariisin Sciences Po -instituutissa. Koulutukseltaan hän on filosofi ja antropologi, mutta tämä tieteen moniottelija on kirjoittanut laajalti humanististen ja sosiaalitieteiden perinteistä. Etenkin viime vuosina Latour on keskittynyt tieteen antropologiaan ja sosiaaliteorian kehittämiseen.