Työeläkejärjestelmään on kerätty suuri määrä sijoitusvarallisuutta, jota hoitavat yksittäiset eläkelaitokset. Eläkelaitosten sijoitustoiminnan onnistuminen vaikuttaa suoraan tulevan työeläkemaksun tasoon, ja niiden kykyä suoriutua tulevista maksuvelvoitteistaan seurataan vakavaraisuussäännösten avulla. Eläkelaitoksen vakavaraisuuden arviointi on haastava tehtävä, sillä sen vastuulla olevat rahastoidut eläkkeet saattavat tulla maksuun vasta vuosikymmenten päästä. Sekä rahastoituihin eläkkeisiin että niiden katteena olevan varallisuuden tuottoihin liittyy huomattavaa epävarmuutta, joka vaikeuttaa eläkkeiden maksuun tarvittavan pääoman ja eläkemaksutason arviointia. Epävarmojen kassavirtojen hinnoittelu ja niihin liittyvä riskienhallinta on klassinen rahoitusteorian ongelma. Tässä kirjassa on sovellettu rahoitusteknisiä menetelmiä eläkelaitosten pääomatarpeen laskentaan ja vakavaraisuuden arviointiin. Esitetyt menetelmät huomioivat sekä sijoituksiin että vakuutuksiin liittyvät riskit aina eläkeoikeuksien päättymiseen saakka ja ne tukevat eläkevakuuttajan riskienhallintaa käsittelemällä sijoitukset ja vastuut yhtenä rahoituksellisena kokonaisuutena. Lähestymistapa ratkaisee monta perinteisten laskentatapojen mukanaan tuomaa ongelmaa, jotka vaikeuttavat vakuutettujen etujen mukaista sijoittamista ja eläkevarallisuuden riittävyyden arviointia.