Kuvataiteilijana tunnetun Tiina Poutasen esikoisrunokokolema tutkii muistia ja sen toimintaa, joka osoittautuu aktiivisemmaksi, yksityisemmäksi ja vaateliaammaksi kuin se, mitä yleensä laiskasti sanomme tajunnaksi. Runojen minä on "yksisarvinen, olevaisten eläinten paloista koottu, / harsittu yhteen, niin että kuka hyvänsä näkee koiran hännän, / hirven sorkat ja valkoisen valaan. Silmät ovat omani, / heikkonäköiset / ja vähän säikyt. // Kuljen niin kuin kuljetaan." "Mutta jumala voi olla / alasti pukumiesten joukossa, kuin villi lähde."