Viimeiset kolme vuotta SDP on ollut oppositiossa, vaikka maailma on finanssikriisissä, teollisuus siirtää tuotantoa ulkomaille ja kymmenettuhannet jääneet työttömiksi. Jos vanhat merkit pitäisivät paikkansa, sosiaalidemokraatit voittaisivat seuraavat vaalit helposti. Mutta vanhoihin merkkeihin ei voi enää luottaa. Demareiden kannatus ei nouse, sillä maailma on muuttunut, mutta SDP ei. Demarit roikkuvat menneessä maailmassa, joka elää enää työväenlauluissa, julkilausumissa ja vappupuheissa. Onko sosiaalidemokratia menettänyt pysyvästi otteensa kansalaisiin? Mitä demarit tarjoavat äänestäjille globalisaation, maahanmuuton ja lisääntyvän epävarmuuden aikakaudella? Onko SDP mahdollisimman monen suomalaisen asialla vai ainoastaan niiden, joilla menee huonosti? Jos SDP haluaa nousta, sen on muututtava nykyajan työväenliikkeeksi ja palveltava omalla ansiotyöllään elävää keskiluokkaa. Työtä tekevä ja koulutettu keskiluokka, toimihenkilöt ja asiantuntijat ovat työväenliikkeen unohdettu kansa! Demari ajaa Bemarilla - punakoneen viritysopas avaa uuden näkökulman vasemmiston uudistumiseen. Se katsoo yhteiskuntaa ansiotyöllään itsensä elättävän keskiluokan silmin. Jos SDP haluaa voittaa takaisin johtavan puolueen aseman, se ei saa leimautua pelkäksi edunsaajien puolueeksi. Sosiaalidemokraattien on tarjottava poliittinen koti tämän päivän työväelle, koulutetulle keskiluokalle. Kirjoittaja Hannu Jouhki (s. 1973) on helsinkiläinen perheenisä, ekonomi ja SDP:n jäsen. Hän työskentelee kansainvälisen suuryrityksen yhteiskuntasuhdejohtajana Suomessa. Demari ajaa Bemarilla - punakoneen viritysopas on hänen toinen kirjansa.