Jumalan armoon suhtaudutaan monin eri tavoin. Monet ajattelevat, että armoa tarvitaan pääasiassa vain uskoon tuloon asti, mutta ei juuri pidemmälle. Heidän mielestään armon varassa elävät käyvät laiskoiksi, jolloin Jumalan valtakunnan työ estyy. Armon julistusta torjutaan myös sillä perusteella, että ihmiset tekevät armosta itselleen vain mukavan päänalusen, ja saavat huolettomasti näin jatkaa syntielämäänsä. Paavali oli tunnetuin armon julistaja Jeesuksen jälkeen. Suurimmat taistelunsa hän joutui käymään niitä vastaan, joilla oli mielestään parempi evankeliumi, mutta samalla myös ehdollistettu armo. Jeesus tuli etsimään kadonneita, hän toi armon syntisille ja jumalattomille, sinulle ja minulle. Armon oikea käsittäminen vapauttaa meidät siihen vapauteen, joka on Jumalan tahto meihin nähden. Vain armosta elävä uskova voi tulla sellaiseksi kuin hänet on tarkoitettu. Tässä kirjassa puhutaan myös armon vaikutuksista. Järjestys on kuitenkin oikein päin - keskitytään itse armoon ja pidetään erillään armon vaikutukset.