Tarun mukaan Aleksandrian ruusu on päivällä valkoinen ja yöllä punainen. Ruusun kaltainen ehkä on Encarnakin, kartanonperijän puolisoksi päässyt tehtaantyttö, jota vanha suola janottaa ja veri vetää seikkailuun. Tai Aleksandrian ruusun haaveellinen perämies Ginés, joka uneksii purjehtivansa maailman ääriin, mutta jota kotisatamassa odottaa väistämätön kohtalo. Pepe Carvalho tutkii raakaa paloittelusurmaa. Sitä selvittäessään, hän vaeltelee Don Quijoten jalanjäljillä La Manchan karussa vuoristossa ja tasangoilla, joissa ainoana lohtuna ovat paikallisen maalaiskeittiön herkut. Surmatyö selviää päällisin puolin, mutta kuka lopultakin on syyllinen ja missä mielessä?