Länsi-Suomessa rahvaalla ei yleensä ollut pysyviä sukunimiä vielä 1800-luvun puolivälissä. Suomalaisuusaatteen voimistuessa varsinkin papit, opettajat ja armeijan kirjurit jakoivat väestölle suomalaisia sukunimiä. Kun sukunimilaki tuli voimaan 1921, piti jokaisella olla sukunimi. Tämä kirja kuvaa tuota muutosta havainnollisesti. 1850-luvulla Länsi- ja Etelä-Suomen tavallisesta kansasta suurimmalla osalla ei ollut sukunimeä. Kun sukunimilaki tuli voimaan 1921, piti kaikilla kansalaisilla kuitenkin olla sukunimi. Tämä teos kuvaa tuota suurta muutosta länsisuomalaisessa nimisysteemissä. Nimenottajat tai heidän jälkeläisensä ovat itse kertoneet, missä tilanteessa he saivat sukunimen ja mikä oli nimen peruste. Siten on ensi kerran saatu laajasti tietoa otetuista sukunimistä.