Mion kuoleman jälkeen Ruth on kasvattanut heidän poikaansa yksin. Samalla hän jätti taakseen vanhan elämänsä ja 2070-lähiö, jota kutsuttiin myös Bagdadiksi. Nyt on talo meren rannalla, varallisuutta sekä työpaikka arvoituksellisessa "agentuurissa", joka manipuloi julkista mielipidettä keksittyjen ihmisten avulla. Nyt jo kymmenvuotias poika ei tiedä isästään mitään – ei miten tämä eli tai kuoli. Eräänä päivänä Ruth saa tietää, että sairaalassa makaa tiedottomana poika, jolla on tallenne Mion äänestä. Ruth poimii pojan repusta vapisevin käsin antiikkisen cdsoittimen. Kullanväriseltä levyltä kuuluu Mion ääni. Mio, jonka pitäisi olla kuollut, sanoo: ”On katto, jolta näkee merelle asti. Täällä eiminkään osastolla.” Ixelles on moniääninen romaani ystävyydestä ja kaipauksesta. Se on samalla rakkauskirje kaunokirjallisuudelle, keksitylle elämälle ja kirjastoille.