"Vakaumukseni on, että uskomusten, luulojen ja taikuuden historiallisen tutkimuksen edellytyksenä on syventyminen niihin kansanpsykologian valossa, sen ajatusmaailman, niiden mielikuvien selvittely, joita ne kuvastavat. Tälle työlle pyytää yritykseni olla vähäisenä sysäyksenä." Vuonna 1920 julkaistiin eräs omalaatuisimpia tutkimuksia suomalaisen taikaperinteen alalla, joka käsittelee varmasti kontroversaaleinta kansantaikuudessa tavattavaa piirrettä: ihmisen ruumiinosien käyttöä taikuuden välineinä. Poikkeuksena tuohon aikaan julkaistuihin vertaileviin taikuustutkimuksiin Albert Hämäläinen tulkitsee aineistoa psykologisten vaikutusmenetelmien valossa.