Yhteisöllisyyspuheesta ei ole ollut viime aikoina Suomessa puutetta. Yhteisöllisyyteen on tunnettu kaipuuta ja tarvetta ja yhteisöt on nähty vastauksiksi moniin sosiaalisiin ja kulttuurisiin ongelmiin. Teoksessa paneudutaan liikkeessä olevaan yhteisöllisyyteen, jota tarkastellaan niin sosiaali-, kasvatus- ja yhteiskuntatieteiden näkökulmasta kuin myös kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Aikuiskasvatuksen ja yhteiskuntatieteiden tutkijat avaavat artikkeleissaan yhteisöllisyyteen liittyvää teoreettista keskustelua, rakentavat suhdetta yhteisöllisyyspuheeseen, tämän päivän uusliberalistiseen politiikkaan Suomessa, suomalaisen historian taitekohtiin sekä siihen, miten aikuiskasvatukseksi nimetty jaettu kertomus on hakenut paikkaansa eri aikoina. Uudenlaisia yhteisöllisyyden tiloja analysoidaan myös empiiristen aineistojen kautta tarkastelemalla maahanmuuttajia, nettiyhteisöllisyyttä, sukupuolittunutta alueellisuutta sekä työelämän kehittämistä. Kirjassa liikutaan myös yhteisöllisyyden siirtymätiloissa, joissa huomio kohdistetaan sosiokulttuurisen työn ja yhteisöllisen ja dialogisen ohjaustyön myönteisiin mahdollisuuksiin.