Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten henkilökohtaiset kokemukset ryhmienvälisestä kontaktista ja koetut sosiaaliset normit ovat yhteydessä suomalaista enemmistöä ja venäjänkielistä vähemmistöä edustavien nuorten ulkoryhmäasenteisiin. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustui Allportin (1954) kontaktihypoteesiin, sosiaalipsykologiseen tutkimukseen normien vaikutuksista ulkoryhmäasenteisiin (esim. Rutland, 2004; Stangor ja Leary, 2006) sekä kehityspsykologiseen tutkimukseen eksplisiittisten (tietoisten) ja implisiittisten (automaattisesti aktivoituvien) ulkoryhmäasenteiden kehityksestä nuoruusiässä (esim. Barrett, 2007; Killen, McGlothlin ja Henning, 2008). Tutkimuksen pääasiallisena tehtävänä oli tarkastella koettujen sosiaalisten normien roolia nuorten ulkoryhmäasenteiden muodostumisessa. Ensiksi, tutkimus osoitti, että koettu normatiivinen paine myönteisten ulkoryhmäasenteiden ilmaisemiseksi säätelee eksplisiittisen ja impliittisten asenteiden välistä suhdetta. Toiseksi, koetut asennenormit (vanhempien ja vertaisten ulkoryhmäasenteet) vaikuttavat ryhmienvälisen kontaktin ja eksplisiittisten ulkoryhmäasenteiden suhteeseen eri tavoin sukupuolesta ja ryhmän statuksesta riippuen. Myönteiset normit näyttävät olevan erityisen tärkeitä enemmistöryhmää edustavien poikien asenteiden kannalta: jotta heillä olisi yhtä myönteiset asenteet kuin tytöillä, tarvitaan asenteiden tueksi niin myönteisiä kontaktikokemuksia kuin myönteisiä asennenormejakin. Sosiaalisten normien vaikutus asenteisiin on korostunut myös etniseen vähemmistöön kuuluvien nuorten kohdalla: heidän on tarpeen verrata asenteitaan ja kokemuksiaan ryhmienvälisestä kontaktista toisten sisäryhmänsä jäsenten ko kemuksiin ja asenteisiin. Tällainen vertailu ei ole samassa määrin merkityksellistä valta-asemassa olevan enemmistöryhmän kohdalla. Kolmanneksi, osatutkimukset antoivat viitteitä normien ja ryhmienvälisen ahdistuksen kokemuksen vaikutuksista ulkoryhmäasenteisiin. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että normien vaikutus ulkoryhmäasenteisiin on vähintäänkin yhtä suuri kuin ryhmienvälisen ahdistuksen vaikutus. Lopuksi, tutkimus osoitti, että nuoret eivät arvioi ryhmienvälistä kontaktia vain omien kokemustensa vaan myös oman sisäryhmänsä ja yhteiskunnan näkökulmista.