Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan? Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa? Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta. (Job. 6. 11-13.) Jos kirjan ensimmäiset sanat ovat Jobin kirjasta, voi varsinaisesta tekstistäkin odottaa jotakin enemmän. Niko Lehtiniemi täyttää odotukset. Teoksessa on loistavaa, joskin synkkääkin lyriikkaa sivu toisensa jälkeen. Esikoiskirjailijan sanankäyttötaito lupaa loistavaa tulevaisuutta kirjallisuuden lokeroissa myös tulevaisuudessa. Tekstin sisällön voi selvittää vain lukemalla, mutta teos päättyy kuitenkin arvoituksellisesti: ...ja hän takoi maan tomusta timantteja kristallimaailmoihin.