Viimeinen ruhtinas on kirja Edvard Gyllingistä, suomalaisesta, joka kohosi korkealle Neuvostoliiton hierarkiassa. Samalla se on osa Suomen historiaa, palanen veristä kertomusta maamme itsenäisyyden alkuvaiheista. Gylling oli yksi viimeisistä "kapinajohtajista", jotka jättivät Suomen vuonna 1918 punaisten kärsittyä tappion kansalaissodassa. 1920- ja 1930-luvuilla hänen vastuullaan oli Karjalan neuvostotasavallan rakentaminen. Gylling oli pidetty johtaja: hän ei koskaan arastellut etsiytyä kansan keskuuteen. Mutta kuten monet muutkin johtajat Stalinin Neuvostoliitossa, hän joutui terrorin uhriksi, mikä koitui lopulta hänen kuolemakseen. Gylling oli paljon muutakin kuin poliitikko: paitsi etevä tiedemies ja kulttuurin rakastaja, hän oli myös hellä aviomies ja isä. Kouluvuosinaan hän oli Otto Wille Kuusisen luokkatoveri. Opiskellessaan Berliinissä hän kirjoitti kauniita rakkauskirjeitä mielitietylleen, Fanny Achrénille, josta tuli hänen vaimonsa. Kirjeitä Fannylle kertyi ajan mittaan paljon, niin punaisten riveistä kuin Tukholmastakin, missä Gylling vietti vuodet 1918-1920 poliittisena pakolaisena erossa perheestään. Anna-Lisa Sahlströmin kirja on ensimmäinen elämäkerta Edvard Gyllingistä. Se on jännittävä, eloisa ja traaginen - aivan kuten kohdehenkilönsä elämäkin. Viimeinen ruhtinas ilmestyy Teos & Söderströms -sarjassa samaan aikaan kuin alkuteos Den sista fursten - en berättelse om Edvard Gylling (Söderströms).