Juhi Arina (s. 1826) oli tervansoutajan, rahtimies Larssi Arinan ainoa poika. Hänen elämäntiensä oli täynnä nousuja ja laskuja. Juhi koki mitä kovimmat kohtalon kolhut, mutta myös aivan epätodelliset pelastumiset syvimpään kurjuuteen vajoamisesta. Hän oli selviytyjä, ei luovuttaja. Se ominaisuus oli osa Arinan suvussa miespolvesta toiseen siirtyvää veren perintöä. Yksi tilaton ja taloton sukupolvi eli vaikeiden aikojen yli. Itsenäistymisen murroksessa Suomi joutui poliittiseen kriisiin, jota ratkottiin asein. Uhreiksi joutui myös sivustakatsojia. Kuitenkin Suomen oli noustava sekasorron ja kurjuuden suosta. Tukkijätkän reaaliarvo kohosi korkeaan kurssiin. Talven suuret metsäsavotat ja kevään uitot tarvitsivat hyviä jätkiä. Kansa eli ja voimistui jälleen metsästä. Arinan suvun tarina alkaa I osassa nuijasodasta ja päätyy II osassa talvisotaan. Nimeltään kuvitellun suvun elämänkulussa sota on läsnä lähes aina.