Vahva kertomus takapajuisesta kylästä, jonka sameana seisovaa vettä hämmentää Jesse, Äiti-Marian hourulassa koulittu poika. Saarnamies Suilakka ja Jumalan sana ravitsevat henkeä, mutta lihan iloista pitää Äiti-Maria huolen. Yhtymäkohtia Pyhään Kirjaan on tai ei, se jää lukijan tulkittavaksi. Voisiko Vapahtaja ottaa uuden tulemisensa näyttämöksi takapajuisen suomalaiskylän? Joisiko uudestisyntynyt Mestari kiljua? Tunnistaisiko häntä kukaan vapahtajaksi? No, ehkä varamieheksi ainakin. Vapahtajan Varamies ei ole tavanomainen kyläkertomus kylähulluineen ja arkiaskarten kuvailuineen. Se on tarina toden ja epätoden ikuisesta ristiriidasta. Kertomus takapajuisista uskomuksista ja ennakkoluuloista sekä niiden synnyttämästä vihasta. Päähenkilö-Jessen oudot puheet ja yhtä omituiset teot herättävät ensin ihmetystä ja lopulta vihaa. Jessen sanoin: Ihminen on vain pukeutumaan oppinut apina, ei sen enempää. Vapahtajan Varamies ei ole tyylilajiltaan helposti luokiteltava kirja. Siinä on realistisia elementtejä, elokuvamaisia kohtauksia, metsäläismystiikkaa ja psykologis-uskonnollisia ulottuvuuksia. Ehkä maaginen realismi olisi tyylilajeista se, johon kirjaa voisi sovitella.