Kaarlo Uskelan (1872-1922) aikanaan postuumina v. 1923 julkaistu kansalaissodan kauhuja ja kurimusta miltei tuoreeltaan, omakohtaistenkin vankileirikokemusten pohjalta kirjoitettu novellikokoelma on hurja ja ivallinen, raivoisan vihainen ja paikoin pilkallisen satiirinen kirjallinen kokonaisuus, joka ei säästä sen paremmin sodan voittajaa kuin hävinnyttä, tai edes kokoelman lukijaakaan. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ja sisällissodan hävinneen puolen tuntoja tuoreeltaan ajan kirjallisena dokumenttina kuvaavat novellit on jälkipolville nyt toimittanut Juri Nummelin, joka esipuheessaan myös tiiviisti esittelee ja analysoi Kaarlo Uskelan lyhyeksi mutta vaikuttavaksi jäänyttä ja katkeraa kirjailijauraa.