Tutkimuksen aiheena on suomenkielisten teinityttöjen parenteesit ja lausumanloppuiset sävelkulun nousut kahdenkeskisissä keskusteluissa, sekä niiden vaikutus vuorovaikutustilanteissa. Tytöt kuvaavat kokemuksiaan ja havaintojaan, perustelevat käytöstään ja näkemyksiään kertomalla. Miksi kerronnassa on parenteeseja? Miksi osa kertojan lausumista päättyy sävelkorkeuden nousuun? Tutkimuksen aineistona on nuorten tyttöjen kahdenkeskisiä keskusteluja kasvokkain ja puhelimessa. Heidän kertomisesta tehdyt analyysit osoittavat yksityiskohtaisesti, miten monitasoisesti puhujat käyttävät hyväksi sisäistämäänsä tietoa kielen ja vuorovaikutuksen rakenteesta. Tutkimus asettuu osaksi fennistikassa 1980-luvulta alkaen harjoitettua lingvististä keskusteluanalyysiä. Havainnot parenteesien ja nousevan sävelkulun asemasta on tehtävistä keskustelussa tuovat uusia ilmiöitä keskustelun kieliopin tarkasteluun.