Väestön ikärakenteen muutos, huoli kansantalouden kantokyvystä ja kannustavuuden idea ovat nostaneet eläkejärjestelmät uudelleenarvioinnin kohteeksi 1990- ja 2000-luvuilla. Yksi uudelleenarvioinnin kohteeksi joutuneista eläkejärjestelmistä on työttömyyseläke, jonka elinkaareen Anna-Kaisa Ikosen väitöstutkimus pureutui. Ikonen tarkasteli tutkimuksessaan työttömyyseläkejärjestelmän roolin muutosta sosiaalipoliittisena järjestelmänä ja sitä, miten se on vaikuttanut eri toimijoiden - työntekijöiden, työnantajien ja viranomaisten - käyttäytymiseen. Työttömyyseläkejärjestelmälle asetettujen tavoitteiden mukaan sen tuli tarjota sosiaalisesti turvattu pehmeä lasku eläkeikää lähestyville pitkäaikaistyöttömille, mutta ajan kuluessa järjestelmä osoittautui dysfunktionaaliseksi ohjatessaan myös työntekijöitä pois työelämästä. Tutkimuksen keskiöön nousi järjestelmän työmarkkinavalintoja ohjaavan vaikutuksen, ohjausvaikutuksen, analysoiminen. Tarkastelu kattoi koko työttömyyseläkkeen elinkaaren 1970-luvun alusta 2000-luvulle painottuen kuitenkin 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun käytäntöihin.