Tuuli ja ruoho on kuvaus nuoruuteen kuuluvasta omantunnonarkuudesta ja ehdottomuudesta sekä niiden seurauksista. Romaani on tarkka ajankuva 1980-luvun Suomesta, yhteiskunnallista realismia. Pahoinvointi hyvinvointivaltiossa ei kuvatusta ajasta ole vähentynyt, pikemminkin lisääntynyt. Romaanin huumori on hurjaa ja mustaa, se ei nouse vitsien kerronnasta, kielellisestä kikkailusta, vaan suoraan kovasta todellisuudesta.