Lapin työväenliike sai alkunsa tukkiliikkeestä 1800-1900 -lukujen vaihteessa, kun sahojen, savottojen ja uittotyömaiden työntekijät perustivat työväenyhdistysten verkoston Kemistä Kuolajärvelle. Tuhansien lappilaisten jäsenyys ja aktiivisuus tekivät Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta vahvan poliittisen voiman alueella. Mutta miksi työväenliike ei reagoinut vuosien 1917-1918 tapahtumiin Lapissa vaan taipui valkoisen Suomen valtaan heti helmikuussa 1918? Vai reagoiko se ja mitä seurauksia kansalaissodalla oli Lapin työväestön poliittiseen käyttäytymiseen? Tutkimus on kokonaisesitys Lapin työväenliikkeestä ja sen radikalisoitumisesta vuosisadan alusta 1920-luvulle. Se tarkastelee aihetta Lapin työväestön näkökulmasta liittäen paikallisen työväenyhdistystoiminnan osaksi suomalaista työväenliikettä ja yhteiskuntaa sekä selittäen lappilaista radikalismia materiaalisilla ja mentaalisilla rakenteilla. Tutkimus nostaa Lapin työväenliikkeen korpikommunismista uuteen tulkintaan. Myös kuva Suomen modernin politiikan murrosvuosista ja kommunistista liikettä vahvistavista tekijöistä itsenäisessä Suomessa tarkentuu. Tutkimus perustuu laajalle ja monipuoliselle lähdeaineistolle, joka tavoittaa lappilaisen työväestön elämän, sen arjen, työn ja poliittiset valinnat.