Tapani Tukiaisen kahdeksas teos vie Italian Dolomiiteille ranskalaisen teatterikriitikko-kirjailija Antonin Artaud'n jalanjäljille. Länsimaisen teatterin legendasta hullaantuvat vuorilla niin nuori Monika Schlier saksalaisine kumppaneineen kuin vanhoista italialaisista sirkuksista kiinnostunut seminaaripaikan isäntä, Guiseppe Prezzolini. Monivaiheinen seminaariviikko huipentuu balilaisen teatterin esityksiin. Kaikki on kohdallaan, puuttuu vain, että toisen maailmansodan jälkeen kuollut Antonin Artaud olisi päässyt mukaan hämmästelemään balilaisia. Tai kuka tietää, ehkä mies kurkisteli haamuna Lago di Carezzan, Hellyydenjärven, rantapuiden takaa. ”Kiireesti nyt, monsieur Artaud! Me olemme teidän ystäviänne. Emme piilottele selkämme takana pakkopaitaa, emme käsirautoja. Emme ole kiikuttamassa teitä hourulaan, emme petollisina kuiskuttaville lääkäreille, emme kylmässä huoneessa odottaviin sähköshokkeihin. Me huudamme avuksenne kuningas Ubuaa, Ubuaa ja miekkoineen heiluvaa Richard II:sta. Kääntykää nyt, nopeasti nopeasti. Pian on liian myöhäistä!”