Tutkimus tarkastelee tuettua kommunikointia (facilitated communication), joka kuuluu puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikointimenetelmiin (AAC). Sen asema on kiistanalainen ja tutkimuksesta ilmenevät sekä puoltavat että kriittiset näkökulmat. Seitsemän vuoden seuranta tuo esiin menetelmän mahdollisuuksia ja rajoituksia sitä käyttäneiden avustajien (11) käsitysten valossa. Tuloksissa ilmenee avustettavien yksilöllisyys ja kommunikointitilanteiden prosessinomaisuus. Kyseessä on monimuotoinen, jatkuvasti muuttuva vuorovaikutustilanne avustajan ja avustettavan välillä. Avustajien eettiset periaatteet, mielekkään kommunikointitilanteen rakentaminen, oikeanlainen tuki sekä avustajan ja avustettavan toimiva vuorovaikutussuhde ja harjoittelu ovat keskeisiä tekijöitä, joista tuli osa avustajien kokonaisvaltaista työotetta. Avustettavat hyötyivät menetelmästä niin viestinnässä kuin muillakin kehityksen alueilla.