Tämä kirja kertoo syrjäytyneistä ihmisistä, joiden on vaikea nähdä toivoa elämässään. Kirja puhuu syrjäytymisen ilmiöistä erityisesti päihdeongelmien näkökulmasta. Perinteisesti päihdekysymykset on Suomessa liitetty enemmän sosiaali- kuin terveyspolitiikkaan. Terveydenhuollon aktivoitumisella ja moniammatillisen yhteystyön lisäämisellä voitaisiin kuitenkin kokonaisvaltaisemmin ehkäistä syrjäytymiseen liittyviä ongelmia. Kunnollinen ja riittävän ajoissa tehty panostus asiakkaisiin tuottaisi paitsi inhimillisemmän myös kustannustehokkaamman tuloksen. Kirjaan on haastateltu useita suomalaisia sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita ja vaikuttajia, joiden sanoma kiteytyy siihen, että kukaan ei ole toivoton.