Noituudesta syytetty Jakob Mört kuoli vuosisatoja sitten, mutta hänen perintönsä elää yhä. Karuun ulkosaaristoon huvilalle kokoontuva seurue saa huomata, että eristyksissä olevalla saarella on oma, ikivanha lakinsa. Aaronin ja Jennin avioliitto on päällisin puolin kunnossa. Miehen poliittinen ura on nosteessa, nuori vaimo nauttii äitiydestä ja Miro-pojastaan. Mutta sitten saapuu kutsu Pohjanlahden ulkosaaristoon. Siellä asuu Aaronin aikuinen poika Aleksi, jonka elämää varjostaa kolarissa tullut aivovaurio. Kutsusta ei voi kieltäytyä, sillä se saattaa olla viimeinen tilaisuus sovitukseen. Jenni on Aleksin entinen rakastettu, ja isän skandaalimainen suhde poikansa tyttöystävään on haava, joka ei arpeudu. Vierailu alkaa pian saada pahaenteisiä sävyjä. 1600-luvulla saarelle haaksirikkoutui kaleeri, joka kuljetti Jakob Mörtiä. Hänellä oli mukanaan pussillinen jyviä. Tuosta onnettomuudesta on yhä merkkinä yhdeksän kivikumpua ja ränsistynyt kappeli. Ne viestivät ikivanhaa murhenäytelmää ja elämänkatsomusta, jonka mukaan syntinen ei ole maan matoa arvokkaampi. Tuo perinne elää saarella yhä.