Kirjailija Roope Alftanilta ilmestyy 12.6.2009 muistelmat nimeltä Toista luokkaa. Viidenkymmenenkahdeksan vaiheen kautta Alftan valottaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan niin Ruotsissa, Porissa kuin Tampereellakin. Omat kokemukset laajenevat yleisiksi yhdistymällä maamme historiaan, ja vähän myös maailmanhistoriaan. Sodat lyövät leimansa 1940-luvulla syntyneeseen sukupolveen, niin sotalapsikohtaloina kuin jälleenrakennusajan nousevan teollisuuden työväestöön ja heidän johtajiinsakin. Entinen luokkayhteiskunta säröilee, kun uudet aatteet ryhtyvät puhaltamaan läpi pinttyneimmänkin porvariston. Kirjailija sattuu syntymään ns. parempaan perheeseen, jossa vallitsevat sivistyneet tavat ja ruotsinkieli. Tampereen pienen ruotsinkielisen yhteisön vakiintuneet käytännöt sotkevat Ruotsista palanneet puolikieliset sotalapset, jotka sijoitetaan entiseen yläluokan eliittikouluun. Moni heistä palaakin takaisin ruotsalaisen perheensä luo, jonka lähettämät lahjat siirtyvät nopeasti ylempiluokkalaisten haltuun. Nuori Roope kuitenkin löytää ystävänsä lähinnä suomenkielisestä työväestöstä ja herättää monella tavalla kummastusta omassa elinpiirissään. Häntä yritetään niin lahjomalla kuin nuhtelemallakin ojentaa ja ohjata oman luokkansa ja asemansa mukaiseen käytökseen. Mutta Roopea ei kiinnosta ei koulu, eivät arvosanat, ei tuleva tekstiiliteollisuusjohtajan paikka. Häntä kiinnostavat vain lennokit. Ja hiukan myös viina, tupakka ja naiset - kuten muitakin ikätovereitaan. Lennokkiharrastus valtaa nuorukaisten mielen täydellisesti. Kilpailuja käydään stadilaisia vastaan ja kutsuja tulee myös ulkomaille. Roopen kielitaidosta on yllättävää hyötyä, kun pitää tilata erikoiskevyttä balsapuuta lennokkeja varten tai toimia tulkkina. Mutta edes lennokit eivät voi syrjäyttää todellista elämänkoetusta: ylioppilaskirjoituksia. Onneksi penkinpainajaisissa sentään saa suudella luokan toiseksi kauneinta tyttöä...