Kuohuvia runoja ihmiselämän suurista kysymyksistä, rakkaudesta, onnesta, menetyksestä. Hannu Mäkelän uusi kokoelma miettii muistikuvien ja muistojen kautta sitä mikä on ollut totta, mikä vain toden näköistä juuri päättyneessä ihmissuhteessa. Päällimmäiseksi nousee ikuinen kysymys siitä, miksi kävi niin kuin kävi - kuten onnelle usein käy. Mäkelän runoissa tunne-elämän myrskyt ja tyvenet jäsentyvät itsetarkkailun avulla yleisemmiksikin huomioiksi ja kokemuksiksi. Luonnon kierto vertautuu suhteeseen, ja luonnosta kasvaakin kuin itsestään toinen sielunmaisema ihmiselämän draamalle.