Epilogi Harmaa Nainen istui harmaalle sohvalle harmaan tyhjän takan eteen palelemaan. Harmaa sade pesi harmaata ikkunaa yhä vain harmaammaksi niin kuin sen piti ollakin ja harmaa pöly laskeutui harmaille lattialankuille jostain kaukaa harmaasta katonrajasta hämärä kääri Harmaan Naisen harmaaseen huopaansa ja Harmaa Nainen liukeni kaikkeen harmauteen ja suli pois niin kuin ei olisi koskaan ollutkaan ja Harmaa Nainen nukkui ja uneksi ja unet olivat kaikki harmaita ja keveitä, niin kuin yöperhosen lento tai tuulen tuoman savun kuiskaus.