Tutkimuksessa analysoidaan eri rikosnimikkeiden moninaisuutta, yksittäisten rikosten motiiveja, rikoksiin liitettyä mielekkyyttä ja tavoitehakuisuutta sekä rikollisen käyttäytymisen muuttumista ajan kuluessa. Tutkimuksessa lähestytään rikollisen alakulttuurin ja konventionaalisen valtakulttuurin välistä vuorovaikutusta jäsentämällä tapoja, joilla rikoksen tekijät oikeuttavat rikollisen toimintansa ja perustelevat elämäntapansa vetovoimaisuutta. Toiseksi tarkastellaan tapoja, joilla poliisit tulkitsevat huumerikostorjunnan merkitystä toisaalta yksittäisen huumeiden käyttäjän ja toisaalta teon yhteiskunnallisen haitan perusteella. Keskeisenä teemana on poliisin rooli huumeiden käytön sääntelyssä sekä harkintavalta lainsäädännön implementoinnissa. Tutkimuksessa jäsennetään huumeiden käyttäjien tekemien rikosten merkitystä kontrollin kohdentumiselle rikollisuuden ennalta estämisen sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden paradigmasta käsin.