Kreikkaa kohdannut talouskriisi ei jättänyt viisihenkiselle kreikkalais-suomalaiselle perheelle vaihtoehtoa: he muuttivat Kreikan länsirannikolta Agriniosta Suomen länsirannikolle Raumalle uuden elämän alkuun. Oman kodin jättäminen, maahanmuutto ja paluumuutto kymmenien Kreikan vuosien jälkeen olivat täynnä tunnekuohuja, pohdintaa, epäilyä, unettomia öitä ja huolellista valmistautumista ennen suuren elämänmuutoksen toteuttamista mutta myös sen jälkeen. Paluumuuttaja ei suinkaan ole turvassa kulttuurishokilta ja sopeutumisvaikeuksilta, vaan Suomi ja suomalaisuus näyttäytyvät aivan eri valossa vuosikymmenet ulkomailla asuneelle, vaikka synnyinseudulleen onkin muuttanut takaisin. Ilmasto, ihmisten käyttäytyminen, yhteiskunnan muutokset; verkkopankkitunnukset, internetin kaikkialle ulottuva läsnäolo, maitotuotteiden äärettömyyteen jatkuvat valikoimat – ne kaikki hengästyttävät kotimaahansa palaajaa. Jotkut eivät sopeudu koskaan. Jotkut löytävät juurensa uudelleen. Takaisin koivun katveeseen on jatkoa Lenita Lehdon teokselle Suomityttö oliivimetsässä (2015), joka kertoo kreikkalaisuudesta sellaisena, kuin hän sen oppi tuntemaan 20 vuoden aikana.