Elma Aaltonen (1913-1998) vertasi elämäänsä usein havuneulaseen tai tikkuun virtaavassa vedessä. Hänen polkunsa teologisesta tiedekunnasta Suomen Lähetysseuran kautta Kiinaan ja myöhemmin Taiwaniin osuvatkin oivallisesti tähän vertaukseen. Mutkia oli välillä matkassa, mutta johdatuksessa hän tunsi kuitenkin olevansa osa suurempaa virtaa. Elma Aaltonen teki työnsä lasten parissa, niin lähetystyöntekijänä kuin Lasten Lähetyslehdenkin päätoimittajana. Hän oli nimenomaan tarinoiden kertoja. Hän halusi kertoa tarinoillaan maailman tärkeimmistä asioista, Jeesuksesta ja lähetyksestä, mutta halusi myös, että lukijoilla olisi hauskaa. Hän tuli tutuksi suurelle yleisölle etenkin kirjojensa Tuulenpesän tarinoita, Lampilinnan tarinoita ja Anna kulkee enkelin kanssa myötä. Elma Aaltosen elämäkerran kirjoittaja, äidinkielen ja historian lehtori, maisteri Annikki Mattila halusi tehdä eläkkeelle jäätyään jotain mielekästä ja kiinnostavaa. Hän alkoi järjestellä vapaaehtoistyönä Elma Aaltosen Suomen Lähetysseuralle testamenttaamaa jäämistöä vuonna 2009. Aaltosen päiväkirjat, kirjeet, kirjat ja runot tulivat Mattilalle tutuiksi. Näin alkoi elämäkerran kirjoitustyö.