Taiteilijan elämänkulku -teoksessa tarkastellaan sitä, miten joukko nuoria suomalaisia on kasvanut ja sosiaalistunut arvostetuiksi taiteilijoiksi 2000-luvun Suomessa. Aineistona ovat 29 taiteilijan elämäkerralliset haastattelut. Haastateltavat edustavat lukuisia eri taiteenaloja ja ovat kaikki saavuttaneet menestystä suhteellisen varhaisella iällä. Haastatteluaineistoa tutkitaan elämänkulkuanalyysin tutkimuskehikon avulla. Tutkimus tuo näkyviin ne prosessit, sosiaaliset verkostot, pääomat, keskeiset siirtymät ja yksilöiden oman toiminnan, joiden kautta haastateltavat ovat päätyneet taiteilijoiksi. Samalla elämäntarinat kytkeytyvät aikaan ja paikkaan – uuden vuosituhannen alun nopeasti muuttuvaan Suomeen. Taiteilijoiden elämänkulut jäsentyvät neljäksi tyyppitarinaksi: normaali-, ajelehtimis- ja sattumatarina sekä itsellinen tarina. Näiden lisäksi tutkimuksessa löydetään kaikkia neljää tarinaa yhdistävä kollektiivinen kuva taiteilijuudesta: sisäisen onnistumisen tarina. Tutkimuksen tuottamaa ajantasaista tietoa voidaan hyödyntää muun muassa koulutuksen, taiteilijoihin kohdistuvan tukipolitiikan ja laajemmin sivistystyön parissa. Samalla se avaa kaikille taiteesta kiinnostuneille rikkaan kuvauksen 2000-luvun taiteilijuudesta, sen ihanuudesta ja kurjuudesta.