Jazziskelmä oli modernisoituvan Suomen ääniraita vuosina 1956-1963. Se kertoi perinteen ja muutoksen kohtaamisesta osuvammin kuin mikään muu aikakauden musiikki-ilmiö. Brita Koivusen Suklaasydän toimi uranuurtajana, jonka jäljessä tulivat Laila Kinnusen Lazzarella, Helena Siltalan Ranskalaiset korot ja monet muut hittiklassikot. Suomi luotti vanhaan iskelmään ja samalla vastaanotti uuden kansainvälisen soinnin. Suklaasydän, tinakuoret kertoo niin jazziskelmän keksijöistä ja tekijöistä kuin sen kulttuurisesta merkityksestä. Teoksessa käsitellään jazziskelmän luonnetta ja suosiota, levy-yhtiöiden hittikilpailua ja median roolia. Kirjoittajat pohtivat myös sukupolven ja sukupuolen kysymyksiä sekä tähtikulttuuria. Kirjaan on listattu aikakauden keskeiset jazziskelmäkappaleet esittäjineen.