Castel käsittelee teoksessaan oikeusvaltion ja hyvinvointivaltion yhteenliittymää, jonka oli määrä auttaa rakentamaan "samankaltaisten yhteiskunta", jossa kukin ihminen tulee tunnustetuksi itsenäisenä persoonana ja suojatuksi elämän epävarmuustekijöiltä (työttömyydeltä, vanhuudelta, sairauksilta, työtapaturmilta). Tämä kansalaisuuden ja sosiaalisen hyvinvoinnin yhdistävä sopimus on nykyään uhattuna. Yhtäältä sitä uhkaa rajaton turvallisuusvaade, joka johtaa väistämättä turhautumiseen, toisaalta joukko hyvinvointivaltion suojamuureja murentavia muutoksia (kuten individualisoituminen, suojaavien yhteisöjen katoaminen, työsuhteiden muuttuminen epävarmoiksi, "uusien riskien" moninkertaistuminen). Castel kysyy, kuinka taistella tätä uutta sosiaalista turvattomuutta vastaan ja mitä suojattuna oleminen tarkoittaa "yksilöiden yhteiskunnassa".