Jyväskylän (1863) ja Sortavalan (1880) seminaarit tekivät 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä mittaamattoman arvokkaan kulttuurityön koko maan kansansivistyksen luojina. Ne opettivat Suomen kansan lukemaan, laskemaan ja laulamaan. Molempiin tuli oppilaita kaikkialta maasta, läheltä ja kaukaa. Valmistuttuaan opettajiksi he hajaantuivat jälleen kaikkialle, kotikyliinsä tai uusiin maisemiin. Opettajista tuli koulupiiriensä pidettyjä henkisiä johtajia. He perustivat opintokerhoja, urheiluseuroja ja runsain määrin laulukuoroja. Ne olivat sosiaalisesti yhdistäviä toimintoja. Ihanteellisuuteen pyrkivä kansansivistys loi pohjan valtiolliselle demokratialle sekä yleiselle ja yhtäläiselle äänioikeudelle. Ilman niitä Suomi ei olisi itsenäistynyt. Tämä kirja kertoo yhden sankaritarinan, pienen Sortavalan kehittymisen aikansa merkittävimpiin kuuluvaksi musiikki- ja kuorolaulukeskukseksi.