Eräänä maaliskuun yönä vuonna 1918 teloitettiin Pietarsaaressa seitsemän miestä tupakkatehtaan seinää vasten. Kuusi miehistä oli suomenkielisen työväenyhdistyksen jäseniä. Seitsemäs oli lääninsihteeri, varatuomari Johannes Jääskeläinen, jota valkoiset erehtyivät pitämään punaisena. Punaiset eivät kuitenkaan tunnustaneet Jääskeläistä omiinsa kuuluvaksi edes tämän kuoleman jälkeen, jolloin tämä lehtikirjoituksissa leimattiin punaisen salaliiton johtajaksi. Johannes Jääskeläiseltä jäi kaksi pientä lasta ja leski, Karin. Karin ryhtyi sen ajan oloissa mittavaan oikeustaisteluun saadakseen selvyyden teloitusyön hämäristä olosuhteista. Hän halusi myös puhdistaa miehensä nimen. Tapahtumien sotkuiseen vyyhtiin liittyi paikkakunnan silmäätekeviä, kielikiista sekä korkea-arvoisia upseereita. Karin ei onnistunut hankkeessaan. Seuraavan kerran asiaan tarttui Karinin ja Johanneksen pojantytär, palkittu ja arvostettu dokumenttitoimittaja Marjatta Cronvall. Miksi Johannes Jääskeläinen teloitettiin? Miksi niin punaiset kuin valkoiset halusivat unohtaa hänet? Kaikki eivät kuitenkaan unohtaneet - useiden vuosien ajan tupakkatehtaan seinään ilmestyi teloitusyönä seitsemän ristiä, joista yksi kuului Johannekselle. Tämä kirja kertoo nyt Johanneksen ja Karinin kauniista, mutta järkyttävästä tarinasta sen, minkä Cronvall sai siitä selville.