Vuoden 2009 lopussa Helsingin kaupungin Opetusvirasto ja Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus tekivät sopimuksen pilottikoulujen samanaikaisopetuksen tutkimuksesta. Tarkoituksena oli vuoden 2010 aikana selvittää, minkälaisia samanaikaisopetuksen toimintatapoja ja -muotoja kouluissa oli käytössä, ja mikä asema samanaikaisopetuksella on koulujen kehittämispuheessa, -tehtävässä ja opetuksessa. Tähän raporttiin on koottu keskeiset tutkimustulokset. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan koulun kehittämisen yhteiskunnallisia ja koulutuspoliittisia taustavirtoja. Toisessa luvussa esitetään tutkimuksen tavoitteet ja keskeiset tutkimuskysymykset. Kolmannessa luvussa tuodaan esille samanaikaisopetuksen teoreettiset lähtöoletukset, käsitteet ja toimintamuodot. Neljännessä luvussa tarkastellaan samanaikaisopetuksen toimintatapoja ja ilmenemismuotoja pilottikouluissa. Luvussa viisi kuvataan samanaikaisopetusta havainnoiduissa opetustilanteissa. Kuudennessa luvussa täydennetään kuvaa samanaikaisopetuksesta opettajien kannanotoilla ja näkemyksillä, ja seitsemäs luku tuo esille rehtoreiden kannanotot samanaikaisopetuksesta ryhmähaastattelutilanteessa. Luvut kahdeksan ja yhdeksän valottavat samanaikaisopetuksen merkitystä koko koulun opetukselle ja kollegiaalisen kouluyhteistyölle. Raportin lopussa kootaan tutkimuksen keskeiset tulokset ja pohditaan opetuksen tulevaisuutta kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.